Kyllä voi! Itseasissa leivän (tai juuston) hapan ilme vain nauratti kun aamuhämärässä yritin selviytyä joka-aamuisesta kiireestä. Mikähän siinäkin on kun ei koskaan voi nousta ajoissa ylös? Mies viettää lomaviikkoa tytön kanssa kotosalla, joten näinä aamuina riittää onneksi, että saa itsensä liikkeelle.
Reilun kuukauden mittainen sairasteluputkikin alkaa olla toivottavasti pian selätetty. Sen jälkeen kun tyttö meni hoitoon on meidän kolmihenkisessä perheessä sairastettu urakalla! Yhteensä 7 kertaa syyskuun alun jälkeen... Nyt riittäisi jo, kiitos. Olen kyllä kuullut, että hoidon aloituksen myötä saattaa sairastelu lisääntyä, mutta en ajatellut, että ihan saman tien alkaisivat taudit jyllätä. Nyt siis kuitenkin toivottavasti jo voiton puolella!
Tänään pilkisteli aurinkokin pitkästä aikaa ja voi miten ihanalta se tuntuikaan! Syksy on ollut aina lempivuodenaikani, mutta täytyy myöntää, että tänä vuonna järkytin vähän itseänikin kun tajusin, että kaipaan jo kesää ja odotan vain, että tämä tylsä syksy olisi ohi. Onneksi on tulossa ihana joulu, jota odottaa! Uuteen kotiin muuttaminen on saanut aikaan sen, että ensimmäisen kerran mietin varmaan jo elokuussa millaisia jouluvaloja tai -koristeita voisi laittaa minnekin. Nyt olen alkanut jo ehdotella miehelle oikean joulukuusen hankkimista. Tähän asti meillä on ollut käytössä tylsä, mutta käytännöllinen tekokuusi, joka ensimmäisen varastossa vietetyn vuoden jälkeen tuoksahti mielestäni lievästi hiirenpissalta. Yök.Sitä meille ei enää kyllä sisälle raahata.
Kaiken auringonpaisteen ja joulufiilistelyn lisäksi sattui kyllä jotain kurjaakin. Illalla ennen nukkumaan menoa tuo meidän napero suoritti lähes jokailtaista nakujuoksuaan eteisessä. Kuinkas ollakaan, kaatui sitten typerän karhealle kivilattialle (jota inhoan) ja polvesta meni iho rikki. Siinä samalla sattui sitten tielle myös seinän kulma, johon kolautti päänsä. Päähän nousi inhottava patti ja kipuitku sekoittui väsymysitkuun, josta ei sitten meinannut tulla loppua. Muumikirjaa äitin sylissä lueskellessa kurjuus kuitenkin helpotti. Nyt pikkuinen nassukka nukkuu ja hysteerinen äiti käy jatkuvasti kurkkimassa sänkyyn. On tuo pieni murunen vaan niin jotain käsittämättömän rakasta.
