Huh, tähän en ollut osannut varautua. Googlettelemalla kuitenkin selvisi, että taitaa olla melko yleistä. Meillä on alkanut melkoiset hulabaloot yöaikaan. Jätettiin tutit tosiaan pois ja sen jälkeenpä eivät olekaan yöt olleet ennallaan. Olin kyllä varautunut siihen, että tuttien perään saatetaan itkeä ja kiukuta ja yölläkin joudutaan lohduttelemaan useampaan otteeseen. Kunpa olisikin ollut tällaista.
Tuntuu, että yöaikaan muksusta kuoriutuu jokin raivoava olento, jonka toiminnasta on pieninkin järjenhiven kadonnut. Illalla tyttö saattaa muistella, että tutit on annettu linnuille ja oraville eikä piittaa siitä sen enempää. Ei kysele tutin perään tai vuodata kyyneleitä. Yöllä kuitenkin herää ja alkaa raivota mitä ihmeellisimmistä asioista. Kaikki alkaa yleensä unisena mutinana "Äiti, avaa kansi" tai muuta vastaavaa missä ei ole varsinaisesti mitään järkeä. Tämän jälkeen alkaa hokea "Äiti laittaa peiton päälle" ja vaikka kuinka laittaisi peittoa päälle tai mitä tahansa yrittäisi, itku ja raivoaminen vain yltyvät. Välillä hokemaksi vaihdetaan "Äitin syykkyyn" ja sitäkin jatketaan lähes hysteerisenä oltiin sitten sylissä tai ei. Raivoaminen saattaa kestää tunninkin verran eikä siihen tunnu auttavan mikään. Tuttia ei edes pyydä.
Väkisinkin mietin, että onko tämä tosiaan tuteista luopumisen tuskaa vai kehitysvaihe, joka olisi joka tapauksessa tullut eteen jossain vaiheessa. Oli kuinka oli, raastavaa se joka tapauksessa on. Violetit rinkulat silmien ympärillä vain tummenevat ja kun herätyskello aamulla toivottaa uuden päivän tervetulleeksi tekisi mieli vääntää sen kuvitellut niskat nurin. Flunssainen ja tukkoinen olo ei varsinaisesti tilannetta piristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti