Tirpunen osaa!

Tirpunen osaa vaikka mitä! Tai ainakin haluaa osata. Erityisesti silloin kun on kyse pukemisesta ja erityisesti silloin kun on kiire. Hän haluaa laittaa sukat itse, lapaset itse, pipon itse, avata oven itse, mennä portaat itse, kiivetä autoon itse (lue: juosta pakoon) ja niin edelleen. Ihanaahan se on, että toinen kasvaa ja oppii uusia asioita. Välillä sitä vaan on niin helisemässä kun on jo kiire ja tyttö raivoaa lapasen kanssa, joka ei suostu menemään käteen. Äiti ei tietenkään saa silti auttaa vaan siitä vasta riemu repeääkin jos äiti erehtyy tarjoamaan apuaan liian innokkaasti.

Jokaiseen uloslähtöön ja pukemiseen saa varata nykyään suunnilleen triplasti sen verran aikaa kuin mitä siihen aikaisemmin kului. Entisestä poiketen kaikki tehdään myös itkun ja raivoamisen kanssa. En ollut osannut varautua, että se paljon puhuttu uhmaikä alkaisi jo nyt. Luin jostain, että yleensä se loppuu siinä 4-5 vuoden kieppeillä. Great, enää muutama vuosi jäljellä!

Tyttö on ollut melko temperamenttinen ja voimakastahtoinen heti pienestä pitäen ja jännityksellä odotan millaiseksi tämä vielä muuttuu. Enpä ole ennen äidiksi tuloa tiennyt sitäkään, että noin pieni ihminen voi jännittää itsensä niin suoraksi tikuksi, että on mahdotonta saada tenavaa turvaistuimeen. Nyt jos koskaan täällä kaivataan pitkää pinnaa. Luulen, että "Tirpunen osaa!" lausahdukset kaikuvat meillä vielä pitkään eikä raivareilta tulla välttymään. Tämän äidin on siis aika googletella lisää uhmaikää ja tahtoikää. Saattaa olla terapian meditoinnin aloituskin kohta paikallaan.