Nirsk narsk rouskis

Välillä voisi erehtyä luulemaan, että taaperon sijaan meillä asustaa termiittejä. Tyttö sai ensimmäisen hampaansa noin nelikuisena ja siitä alkaen ilmestyi suuhun näitä pieniä valkoisia naskaleita tasaiseen tahtiin. Nyt hampaat elävät jonkinlaista suvantokautta ja määrä on pysähtynyt kahdeksaan hampaaseen ja kahteen pikkuruiseen alkuun, jotka eivät millään malta puhjeta. Tätä purukalustoa harjoitetaan ahkerasti järsimällä kaikkea mahdollista. Kuten...

leluja

kirjoja

sängynpäätyä

Täytyy tunnustaa, että eniten turhauttaa kirjojen järsiminen. Edes perintösängyn nakertaminen ei harmita niin paljon. Sen kohdalla mietin lähinnä, että toivottavasti tyttö ei ole saanut mitään myrkyllisiä aineita sängyn reunaa nakertaessaan. Sängyn järsiminen on onneksi laantumaan päin ja kirjat säilytetään nykyään ovellisessa kirjahyllyssä, josta niitä otetaan muutamaa kerralla luettavaksi. Minuun on lapsena iskostettu, että kirjoihin ei piirrellä eikä sivuihin käännellä hiirenkorvia. Tätä olen noudattanut aina, joten näiden meidän kirjojen kohtalo vähän surettaa... Onneksi ne ovat kuitenkin vain kirjoja! Tarjoavat ainakin pienelle ihmiselle elämyksiä monella tavalla!